Ihminen kehossa

Ihminen kehossa.

Luin juuri artikkelin sisäelinten biomekaniikasta. Artikkelissa kerrottiin haiman liikkeistä hengityksen aikana. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että osa haimasta saattaa liikkua jopa 8,1 cm jokaisella sisään- ja uloshengityksellä, normaali liike on 4,1 cm suuntaansa. Jos siis hengitämme maksimihenkäyksiä keskimäärin 24 0000 kertaa päivässä, haima liikkuu lähes 1-2 km matkan vuorokaudessa. 1—2 km! Moni suomalainen ei edes kävele niin pitkää matkaa päivässä. Vähimmillään samainen haiman osa liikkui noin 1,4 cm hengityksellä, eli vain noin 340 metriä vuorokaudessa. Ero on suuri, ja sen voi jo kuvitellakin vaikuttavan haiman hyvinvointiin.

Haima kuten muutkin vatsaontelon sisäelimet roikkuvat suoraan tai epäsuoraan palleasta eli meidän suurimmasta hengityslihaksesta ligamenttien ja kalvostorakenteiden avulla. Kaikki pallean liikkeet heijastuvatkin sisäelinten liikkeisiin. Pallean lisäksi sisäelinten liikkeisiin vaikuttavat esimerkiksi ryhti ja ryhdissä tapahtuvat muutokset sekä kehon liikkeet ja elekieli.

On selvää, että meidän hengityksemme ja ryhtimme vaikuttavat elimistömme hyvinvointiin ja siihen miltä meistä tuntuu. Toisinaan tuntuu, että annamme itsemme ajatella asiaa vain mekaanisesti: menen joogaan ja avaan hengitysliikettä, sitten voin paremmin. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Miksi ja miten hengitys on alun perin jumissa? Miten hengitys on osa minua ja elämääni? Mitä hengitykseni kertoo elämästäni? Tämä jää usein varjoon ja asioita pohditaan vain mekaanisten toimintojen kautta – istun koneella hartiat lysyssä, ei ole aikaa urheilla, olen väsynyt. Näin varmasti onkin, mutta entä jos hengitys ja sen vaikutukset ovatkin paljon suurempi osa elämäämme? Mitä jos hengitys ja ryhti sopeutuvatkin paljon suurempaan kuvaan itseämme kuin istuma-asento ja kiire? Entä jos hengitys olisikin esimerkiksi parisuhteen syvyyteen ja rakkauden ilmaisuun verrannollinen tai töissä omien mielipiteiden ilmaisuun verrannollinen? Tai tyytyväisyyteen siitä, millaisilla asioilla itsensä on ympäröinyt? Mitä jos eteneminen elämässä merkitsisikin rennompaa hengitystä ja parempaa haiman liikettä? Mitä jos itsensä ilmaisu toisikin ratkaisun jännitteeseen, joka on aiheuttanut ahdistuksen tunnetta hengitysalueella? Mitä jos…

Joskus tuntuu, että asioista tehdään todella vaikeita ja vastauksia haetaan syistä, jotka ovat meistä irrallaan. Saattaa tuntua melkein epätodelliselta tai vähintäänkin pelottavalta, että kehomme paljastuisi osaksi sisäistä maailmaamme. Mutta entä jos kehoni on sama asia kuin minä? Entä jos kehoni tukeekin juuri sitä ihmistä, joka elää elämääni?

Olen seikkaillut ja tutkinut kehon kieltä jo yli kymmenen vuoden ajan, ja minulle ajatus siitä että hartiaongelma olisi vain istuma-asennosta ja tietokoneen käytöstä riippuvainen, on hyvin tylsä. Mitä syvemmälle olen sukeltanut elekielen ja jännitysten maailmaan yhdistäen ne ihmisen tunnemaailmaan, elämäntapahtumiin ja rooleihin, sitä vähemmän uskon kehomme vain “hajoavan”. Kehitys siihen, että niin käy on yleensä pitkä eikä kyse ole pelkästään lihaksista vaan hengityksen, aineenvaihdunnan ja hermoston yhteistyöstä. Yhteistyöstä, joka sopeutuu jatkuvasti meidän elämäämme ja sen tarpeisiin.

Mihin sinä olet sopeutunut ja miten?

Advertisements